Ilman somea

Hei lukijat! Entä jos pitäisit kahdeksan viikon tauon sosiaalisesta mediasta?

Yksi henkilökohtainen kokeilu osoittaa, että tauko voi muuttaa yllättävillä tavoilla sitä, miten koemme yhteyden muihin, käytämme huomiotamme ja elämme arkeamme.

Kun sosiaalisen median sovellukset poistuivat käytöstä, kirjoittaja huomasi ensin kaipaavansa verkossa seurattujen ihmisten kuulumisia. Pian hän kuitenkin ymmärsi, ettei oikeastaan tuntenut suurinta osaa näistä ihmisistä.

Sen sijaan tauko sai hänet ottamaan aktiivisemmin yhteyttä oikeasti tärkeisiin ystäviin. Hän lähetti enemmän viestejä, järjesti puheluita ja kävi pidempiä keskusteluja ihmisten kanssa, joiden kanssa yhteydenpito oli jäänyt kiireisen arjen varjoon.

Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen siitä, voiko sosiaalinen media joskus antaa meille tunteen yhteydestä ilman todellista vuorovaikutusta. Toisen lomakuvan näkeminen verkossa ei välttämättä vastaa sitä, että kysyy ystävältä, kuinka hän oikeasti voi, ja kuuntelee vastausta.

Sosiaalisen median ensimmäiset viikot toivat esiin yllättäviä tapoja. Kauniin maiseman nähdessään kirjoittaja huomasi joskus ajattelevansa, että siitä saisi hyvän julkaisun. Toisinaan hän myös mietti, mitä jotkut satunnaisesti seuratut ihmiset mahtoivat tehdä.

Vähitellen nämä ajatukset vähenivät. Hän alkoi harjoitella yksinkertaista huomioimista: kaunis näkymä sai vain olla kaunis näkymä, miellyttävä tuoksu sai tulla huomatuksi ja hauska hetki sai jäädä omaksi kokemukseksi ilman tarvetta jakaa sitä muille.

Valokuvien ottamista ei tarvinnut lopettaa kokonaan. Ero oli siinä, miksi kuva otettiin. Muiston tallentaminen itselle tuntui erilaiselta kuin hetken ikuistaminen muiden nähtäväksi.

Sosiaalisen median poistamisen jälkeen huomiontarve ei kadonnut välittömästi. Aluksi sen tilalle löytyi muita digitaalisia tapoja kuluttaa aikaa, kuten uutisten lukeminen, sään tarkistaminen ja sellaisten tuotteiden selaaminen, joita ei ollut tarkoitus ostaa.

Kun tämä tapa huomattiin, siitä oli helpompi irrottautua. Sen jälkeen kirjoittaja huomasi pystyvänsä keskittymään paremmin kirjoihin ja työtehtäviin ilman jatkuvaa tarvetta tarkistaa jotakin muuta. Myös mieli tuntui harhailevan vähemmän.

Aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu, että mobiili-internetin käytön rajoittaminen voi vaikuttaa myönteisesti pitkäkestoiseen tarkkaavaisuuteen, mielenterveyteen ja koettuun hyvinvointiin.

Yksi kokeilun tärkeimmistä havainnoista liittyy siihen, miten sosiaalinen media voi vaikuttaa tapaamme kokea hetkiä. Kun jokainen kaunis näkymä, ateria tai hauska tapahtuma voidaan helposti muuttaa julkaisuksi, huomio voi siirtyä itse kokemuksesta siihen, miltä se näyttäisi muiden silmissä.

Tauon aikana kirjoittaja alkoi antaa hetkille mahdollisuuden olla olemassa ilman yleisöä. Kokemusta ei tarvinnut muuttaa sisällöksi, eikä jokaisesta kiinnostavasta asiasta tarvinnut kertoa muille.

Tämä voi muuttaa myös sitä, miten arvostamme tavallisia hetkiä. Kun jatkuva tarve jakaa vähenee, ympärillä olevaan elämään voi jäädä enemmän tilaa.

Sosiaalisen median käytön lopettaminen ei tarkoita, ettei siitä olisi mitään haittaa. Kirjoittaja huomasi olevansa välillä ulkopuolella asioista, jotka muuten olisivat tulleet vastaan verkossa.

Uusimmat trendit, keskustelut ja joidenkin tuttavien kuulumiset eivät enää tavoittaneet häntä samalla tavalla. Sen sijaan ihmisten tapaaminen kasvokkain tarkoitti, että kuulumisia piti kysyä ja keskustelu aloittaa itse.

Toisaalta juuri tämä voi olla osa muutosta. Kun muiden elämää ei enää seuraa jatkuvasti ruudulta, todellinen yhteydenpito voi muuttua aktiivisemmaksi ja merkityksellisemmäksi.

Kahdeksan viikon jälkeen kirjoittaja ei ollut vielä päättänyt, palaisiko hän sosiaaliseen mediaan. Hän kuitenkin huomasi nauttivansa ajasta, jolloin seurattavia ihmisiä, tarkistettavia asioita ja jaettavia hetkiä oli vähemmän.

Tauko ei välttämättä tarkoita pysyvää irtautumista sosiaalisesta mediasta. Sen sijaan se voi antaa mahdollisuuden tarkastella omaa suhdetta siihen ja päättää myöhemmin, millä tavalla palveluita haluaa käyttää.

Lopulta kokeilun suurin oppi näyttää olevan yksinkertainen: kun harvemmat asiat kilpailevat jatkuvasti huomiostamme, meille voi jäädä enemmän tilaa omalle elämällemme.